keskiviikko 25. helmikuuta 2015

9 viikkoa

Viikon aikana Rin on ehtinyt kasvattaa itsensä 5 kiloiseksi iloiseksi ja kaikentuhoavaksi hurjapääksi. Koko ajan saa juosta perässä, koska hän todellakin syö kaiken eteen tulevan. Nukkuessaan toinen on niin herttainen. Yksinolo oli hälle todella vaikeaa aluksi, siinä ollaan edistytty. Samoin autossa matkustaminen sujuu ongelmitta. Mutta jottei omistaja ehtisi hengähtää, hän kyllä keksii aina uusia viirauksia, joita tässä ratkotaan päivä kerrallaan. Uusimpana tempauksenaan hän yrittää jahdata autoja. Se taisi kyllä oikeasti syntyä pitkäkarvaisena, mutta koska on niin tuhmuripentu ja saanut aika monta tukkapöllyä jo, niin nyt sillä on sitten vähän tällainen lyhempi tukkamalli... Paljon on käynyt sosiaalistajia, ja kyllä tämä tapaus tuntuu tykkäävän ihmisistä kovasti :)  

Pentutreffit Tampereella. Kiva nähdä toiset pennut ja saada vertaistukea! Hallista löytyi myös koirien pallomeri :D Rin ei kykene mitenkään olemaan hiljaa häkissään jos toiset treenaavat, se tuli selväksi. Joten siinäpä hauska projekti. Muuten aivan käsittämätön oppimis- ja keskittymiskyky toisella. Ei tarvitse kuin kaksi kertaa näyttää mitä halutaan, niin sen jälkeen se tarjoaa sitä ihan satasella. En ole ikinä tavannut koiraa, joka oppisi näin nopeasti! Eikä mikään voi häntä häiritä, jos treenataan. 

Hansalapsi, jota mikään ei hetkauttanut. Häntä tötteröllä tämä paineli ja leikki ja treenasi kuin kotonaan. Lisäksi eläinkaupoissa ollaan käyty sosiaalistumassa, samoin kauppojen pihoilla.

Nellin "Elämäni koira" -kuvaukset Tampereella. Nelli meni voittamaan yhden kilpailun, ja pääsi mamman kanssa kuvausryhmän pyöriteltäväksi yhdeksi päiväksi. Hieno kokemus kaikin puolin! Nelli selvisi hommasta hienosti, vähän häntä vaan ahdisti kun piti istua sohvalla pitkään kuvauksen aikana, eikä hän ole mikään sohva-/sylikoira ollenkaan. Nellihän sitten tarjosi itse siinä sohvalla temppuja, pupua tarjosi kerran jos toisenkin ja aiheutti hyvät naurut tempauksillaan. Yllätys yllätys, Rinille homma oli ihan pala kakkua.



Mökkeilyä. Novan perässä on kiva juosta täysillä. Nova on kerran yrittänyt hakea Rimpulaa leikkiin mukaan, muuten Nova vaan surkeana antaa pennun roikkua itsessään eikä sano sille ikinä mitään vaikka varmasti sattuu. Nelli sen sijaan sanoo kyllä ja kovaa sanookin, kun toinen tekee syöksyhyppyjä päälle, mutta Riniähän se ei valitettavasti haittaa! Sehän aiheuttaakin sitten sen, että Nelli ja Rin ovat yhtä aikaa samassa tilassa siten, että pentu on aina hihnassa opettelemassa käyttäytymistä. 



5 tuntia tanssiohjelmien suunnittelua ja pentu veteli lähes koko ajan sikeitä sylissä :D Selitäpä siinä sitten miten vilkas tapaus tämä _oikeasti_ on... Alkuyö olikin kotona sitten aika riehakas. (Kuva Salla Haavisto)


Millainenkohan veijari tästä kasvaakaan :) (ps. kiinnostuneille: ei vieläkään palleja :D )

maanantai 16. helmikuuta 2015

Saunajaakon Blitzen, "Rin"


Perjantai kolmastoistapäivä. Epäonnea? Ei todellakaan, silloin tuli vihdoin kotiin kauan toivottu ja odotettu, maailman paras joululahja.


Kyseessä on työlinjainen bordercolliepentu, uros, joka on syntynyt 24.12.14. Sen isä on norjalainen Akersborg Pyro ja äiti Kemi Lee, joka asuu Tamperella.   Annen blogi.    Saunajaakon kennel.

Kävin katsomassa pentuja aivan alusta asti Paimiossa kasvattaja Milan luona. Tätä pilkullista en ajatellut itselleni missään vaiheessa. Asiaan tuli kuitenkin monta muttaa ja surua, ja lopulta ihan viime metreillä pyörittelin käsissäni tätä pentua, joka ei tosiaankaan ollut mitenkään suunnitelmieni mukainen. Kaiken lisäksi se oli täysin pilkullinen ja vielä lyhytkarvainenkin :D Pyysin kilteintä ja rauhallisinta, tämä oli se pentueen villiviikari :) Jostain kumman syystä kuulin itseni sanovan, että "tämä saa tulla meille" ja hain autosta pennulle tuodun peiton ja pannan. Olin jättänyt ne autoon, koska olin ajatellut, että niitä ei ehkä tarvittaisi lainkaan.

Niinpä tuli vihdoin perjantai pennunhakupäivä. Kotona odotti kaksi innokasta, tai ei niin innokasta nelijalkaista. Nelli ja Nova pääsivät erikseen ulos tutustumaan pentuun ja sitten sisälle kun kylmäkin oli. Novalle pentu on ihan ilmaa, se ei sano sille mitään, vaikka toinen roikkuisi korvassa. Nelli ja pentu ovat olleet sen sijaan aina portilla erotettuina kun pentu on ollut vauhdissa. Kun pentu nukkuu, pääsee Nellikin tervehtimään, mutta se esittää, ettei muka kiinnosta. 


Pentu on todella rohkea, eikä sitä tunnu oikein mikään hetkauttavan. Tai no kyllä, yksinolo on sille aivan myrkkyä, se olikin pentueen oikea kiljukaula ja sitkeä sissi! Apua mihin pääni pistin. No, olen valmis tekemään yksinolon eteen paljon töitä. Viikonlopun aikana sen ruoka hupeni nopeasti häkkitreeneihin. Nimeä ja kontaktia myös vähän vahvistelin. Leikki tosi hyvin, ja vaihtoi lelusta toiseen ja namiin ongelmitta. Osasi myös mahdottoman hyvin rauhoittua kun otti lelun pois. Ja ottaa ihan satasella kiinni leluun, kun sen antoi takaisin. Leemäiset piirteet tulivat heti ankkalelun järjettömässä retuutuksessa esiin :D Ihan käsittämätön keskittymiskyky ja maltti noin pienellä. Tuntui, että se oppi ihan salaman lailla, ehkä siksi sen nimi onkin Blitzen.

Rin nimi tuli loppujenlopuksi aika helpolla. En oikein voinut antaa tälle enää Riio -nimeä, koska olin niin ajatellut sen sille toiselle pennulle. Ruu (ja moni muu) oli myös pitkään mielessä, mutta lopulta hän vain näytti RinTinTin sankarikoiralta. Viralliset nimet tulivat joulupukin porojen mukaan: https://www.youtube.com/watch?v=SNGNq9ufZuA Mun pennusta piti tulla Dancer, jos olisi tullut Comet, se olisi jäänyt kutsumanimeksi. Siitä kuitenkin tuli näiden mutkien jälkeen Blitzen ja se on hyvä se.


Kaikki hädät tuli ulos ja voinkin kertoa, että maailman tehokkain tapa laihduttaa on ottaa pentu! Ulkona käytiin tosi paljon, enkä muistanut/ehtinyt syödä mitään! Rin sen sijaan ehti syödä munkin edestä, se meinaan söi aivan kaiken ja kaikkea :) Koko ajan sai olla tarjoamassa jotain sallittua järsimistä. Aivan erilainen pentu mitä Nova tuolloin, paljon rohkeampi ja ihan kauhukakara. Käsiä puree kuin piraija, mutta lahkeissa ei onneksi roiku. 

Kumpikaan kives ei ole vielä laskeutunut. Siinäpä on jännittämistä kuinka niiden kanssa käy! Mutta ei se mitään, eipä ole kellään muullakaan pentueen pojalla!

Sunnuntaina vein Rinin takaisin Milalle hoitoon ja haen sen takaisin keskiviikkona, jolloin mun loma alkaa, ja jolloin hänen alunperin vasta pitikin tulla meille. Se ei todellakaan ollut valmis vielä siihen, että olisin pystynyt jättämään sitä yksin rauhallisin mielin työpäivän ajaksi. Kauhea ikävä pentua, tulisipa keskiviikko pian. Tuon viikonlopun jälkeen ei ollut epäilystäkään, etteikö tämän pennun ollut juuri tarkoitus tulla meille. Ei haitannut enää pilkut, ei lyhytkarvaisuus. Sen sijaan totesin, että hirveän kätevä tuo lyhyt karva, kun sitä pesee Novan pissasta pois (juoksee idolinsa perässä joka paikkaan ja myös alle aina kriittisellä hetkellä). Kun vein sen takaisin hoitoon, kaikki toiset pennut olivat enää vain pentuja ja samaa massaa kaikki, mutta Rin oli aivan erilainen, se oli oma.